Pipsan kardemummalohi

Muistatteko, kun Taru kokkasi monta ohjetta Pipsa Hurmerinnan uudesta kirjasta? Nuo ohjeet vaikuttavat niin ihanilta, että Pipsan kirja on ollut minullakin ostoslistalla jo hetken aikaa. Kirjakauppareissua odotellessa bongasin yhden Pipsan reseptin myös paikallislehden sunnuntailiitteestä. Meillä syödään paljon lohta, joten kaikki uudet variaatiot ovat tervetulleita. Kardemummalohi kuulosti niin mielenkiintoiselta, että sitä oli pakko koittaa. Rakastan kardemummaa, ja yllättävän hyvin perinteinen pullamauste sopiikin myös rasvaisen lohen kaveriksi. Mausteena olisi pitänyt käyttää savustettua paprikajauhetta, mutta minä en sitä lähimarketin maustehyllystä löytänyt – mistähän sitä saa? Käytin siis tavallista paprikajauhetta, ja hyvin sekin toimi.

Pipsa suosittelee tarjoamaan kardemummalohen kera bataattimuusia (bataattia, kermaa, voita ja vaahterasiirappia), mutta me söimme kalan höysteenä kasvistagliatelleja.

kardemummalohi

Ainekset
Lohifile (á 150 g) per syöjä
1 luomusitruuna

Kastike
1 tl (savustettua) paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa n. 10 minuuttia. Purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja nauti!

kardemummalohi2

Limebroileria ja kookoskasviksia

Perjantai – melkeinpä viikon paras päivä, kun työviikko alkaa olla takana, mutta viikonloppu on edessä. Monelle tämä perjantai on varmaan erityisen kiva, kun hiihtoloma kolkuttelee nurkan takana? Tässä yksi resepti, joka sopii sekä arkeen, että lomaan. Helppoa ja hyvää, tietysti.

kookoskana

Ainekset
4 broilerin rintaleikettä

Marinadi
1 dl yrttilientä kuutioista
2 limetin raastettu kuori ja mehu
4 rkl persiljasilppua
1 tl raastettua inkivääriä
1 tl raastettua valkosipulia
3 rkl seesamiöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Kookoskasvikset
1–2 tl punaista chiliä hienonnettuna
1 tl raastettua inkivääriä
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 rkl öljyä
1 tölkki kookosmaitoa
2 rkl kalakastiketta
1 dl persiljaa hienonnettuna
1 tl seesamiöljyä
sokeriherneen palkoja
purjon valkoinen osa
kesäkurpitsa
2 porkkanaa

Valmista ensin marinadi. Sulata yrttikuutio lämpimään veteen. Sekoita kaikki marinadiaineet keskenään, paitsi suola ja pippuri. Leikkaa leikkeiden pintaan matalia viiltoja, pane ne muovipussiin tai pieneen kulhoon ja kaada marinadi päälle. Marinoi kylmässä vähintään 3-4 tuntia tai yön yli. Kääntele leikkeitä välillä, jotta ne maustuisivat tasaisesti. Ota lämpenemään noin tuntia ennen paistamista.

Vedä perunankuorimaveitsellä porkkanat suikaleiksi. Tee sama juustohöylällä kesäkurpitsalle. Siivuta purjo pituussuunnassa suikaleiksi.

Kypsennä broileri: Valuta lihat marinointiliemestä ja paista seesamiöljytilkassa kauniin ruskeaksi paistokasarissa. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja rouhi mustapippuria. Siivilöi marinadiliemi pannulle.
Hauduta leikkeet mehevän kypsiksi kannen alla miedolla lämmöllä noin 15-20 minuuttia. Käännä kerran haudutuksen aikana.

Valmista kookoskastike wokkipannussa tai vastaavassa syvässä pannussa. Kuullota hienonnettu inkivääri, chili ja valkosipuli kohtalaisella lämmöllä pienessä tilkassa seesamiöljyä.
Mausta suolaripauksella. Kaada joukkoon kookosmaito ja vihannekset. Kiehauta ja mausta kalakastikkeella. Anna kastikkeen imeytyä kasviksiin viitisen minuuttia, jolloin ne pehmenevät, mutta ovat vielä napakoita.

Asettele lautasen pohjalle kookoskasvikset. Viipaloi broilerfileet päälle ja nautiskele!

Yoki

Turussa on uusi ravintola!! Hippip hurei!

tarjotin

Olimme viime viikonloppuna ystävieni kera testaamassa uudehkoa ravintolaa, joka on ilmaantunut Linnankatu 3a:han.  Paikalla oli aiemmin huonekaluliike (ja jos joku Ottomaanin vakioasiakas sai nyt sydämentykytyksiä, niin mainittakoon, että liike on vain muuttamassa, eikä suinkaan lopettanut) . Uuden ravintolan testaaminen Turussa on niin harvinaista ja innostavaa, että kokemus sinänsä olisi riitänyt takaamaan onnistuneen illan. Lisäksi ruoka oli hyvää!

kollaasi3

kollaasi1

kollaasi2

Yoki edustaa aasialaista fuusiokeittiötä, ja makuja löytyy Aasian lisäksi Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Useammasta maasta huolimatta ruokalista on kuitenkin maltillisen pituinen, joten laatu pysyi asiallisena alusta loppuun saakka. Maistoin useampaa sormisyötävää, söin pääruuaksi härkää ja jälkiruoaksi nautin jugurttitikkukaramellin. Kaikki sormisyötävät olivat todella hyviä, mutta suosikikseni nousi ehdottomasti hienostuneen tulinen tonnikalatartar. Pääruuan härkä oli kypsyysasteeltaan raaka, joka laskettakoon ainoaksi aidoksi aterian miinukseksi. Tästäkin huolimatta härkä oli hyvää, mutta erikoista oli, ettei tästä kypsyydestä varoitettu mitenkään etukäteen. Uskoisin, että jollekin asiakkaalle tämä saattaa olla pienoinen shokki…

kollaasi4

naulakko

Jälkiruokani oli ok, mutta koin annoskateutta ystäviini, jotka nauttivat karamellisoitua banaania (kuullostaa ällöltä, muttei ollut) sekä mango daiquiria. Erityisesti mango daiquiria kehuttiin.

sashimi

pääruoka1

pääruoka2

jälkiruoat

Kyseessä ei ole fine dining -paikka, mutta omassa kategoriassaan herkullista ja odotukset täyttävää ruokaa. Kaiken kaikkiaan Yoki on erittäin rento paikka, jossa viihtyy myös illallisen jälkeen – loungessa  soi  21:n jälkeen dj:n soittama musiikki ja tunnelma oli oikein leppoisa. Palvelu pelasi koko illan ajan erinomaisesti. Suosittelen. Mutta älkää nyt joukoin rynnätkö, että saamme pöydän jatkossakin ;) . Nyt suosio on ainakin ollut sen verran suurta, että varaus täytyy tehdä hyvissä ajoin, jos aikoo mahtua sekaan. Vaikka asiakaspaikkoja onkin runsaasti.

Köyhän naisen vempele parempiin kuviin

Hupista, siitä on jo himpun yli kaksi vuotta, kun Sitruunaruoho perustettiin. Kiitos kaikille ihanille lukijoillemme tästä ajasta. Aiomme jatkaa samaan malliin! ;-)

Toivottavasti olette samaa mieltä siitä, että blogin ikääntyessä myös sen kuvat ovat hieman parantuneet. Asiaa auttaa tietysti kamerakalusto: ensin Taru sai synttärilahjaksi uuden järkkärin ja siitä puolen vuoden päästä minä seurasin perässä ja ostin uuden kameran. Molempien kuvat tallentaa Canon EOS 600D, peruskittilinssin lisäksi meillä on myös valovoimainen EF 50 mm 1:1.8 -objektiivi ja Tarulla vielä (ainakin) makrolinssikin.

Valokuvaaminen on kiinnostava, mutta ei ole mikään helppo laji. Asettelu, rekvisiitta, näkemys, valo – vähintäänkin kaikkea edellämainittua pitäisi pohtia, kun kuvaa ottaa. Hienot esimerkit upeita ruokakuvia sisältävistä blogeista ovat Vatsasekaisin Kilinkolin, joka taannoin voitti Gloria Blog Awardseissa kauneimman ruokablogin tittelin (todellakin syystä!), sekä Avaruusasema. Valoisankauniit kuvat on myös lifestylebloggari lisbet e.:llä. Muitakin inspiroivia esimerkkejä on blogosfääri (tai Pinterest) pullollaan.

Itse koen olevani vielä aivan alkutaipaleella kuvausharrastuksessani. Usein tulee mentyä helpoimman kautta ja räpsäistyä kuva annoksesta, joka on jo nostettu pöytään, ilman sen isompaa stailausta, rennolla otteella :) . Käytän aika paljon kameran av-asetusta, jossa säädetään manuaalisesti vain aukon koko sopivaksi. Kokonaan manuaalisäädöllä kuvaamista pitää vielä rankasti reenata.

Valaistuksen merkityksen olen kuitenkin viime aikoina tajunnut, sysimustan vuodenajan ja minimaalisen päivänvalon ansiosta varmaankin. Kunnollinen ulkoinen salama olisi ihana – mutta liian kallis hankinta (ja sitä pitäisi osata käyttää hyvin :D ). Törmäsin jo aikaa sitten Time of the Aquarius -blogissa mielenkiintoiseen härpäkkeeseen: Lightscoopiin. Pienen googlauksen perusteella käyttäjät vaikuttivat siihen tyytyväisiltä, joten uskaltauduin tilaamaan sellaisen. Hintaa postikuluineen Lighscoopille tuli noin 30 euroa.

Vempele toimii hämmästyttävän hyvin normaalissa sisätilassa kuvatessa. Olen käyttänyt vempelettä niin perheen arkea, kuin ruokia kuvatessani. Käytännössä Lightscoop heijastaa peilin avulla salamavalon katon kautta, jolloin valo hajaantuu kauniisti. Tärähtäneet kuvat ovat vähentyneet, kun valoa on riittävästi. Tummassa tai korkeassa tilassa Lightscoop ei toimi niin hyvin, mutta eipä sellaisia tilanteita ole kohdalleni montaa sattunut.

Esimerkkikuvat on otettu Lightscoopilla ja ilman. Ilman salamaa otettu kuva on toki säädöiltään muutenkin pielessä, mutta idea tullee selväksi.

torttu

Onko siellä ruudun toisella puolella muita Lightscoopin käyttäjiä? :D

Kurpitsaa pekaanipähkinöiden ja sinihomejuuston kera

Tätä reseptiä testasin jo loppuvuodesta parhaimpaan kurpitsa-aikaan, ja näin ollen ei tämäkään resepti ilmesty parhaaseen sesonkiaikaan… Mutta ei se mitään. Kaivetaan resepti naftaliinista vajaan vuoden päästä. Täältähän se sitten helposti löytyy reseptiarkistosta.

Resepti on Nigella Lawsonin. Hunaja ei kuulu alkuperäiseen reseptiin, mutta sopi ruokaan kuin nenä päähän. Ruoka sopii hyvin vaikka pihvin kaveriksi.

kurpitsa

2 kg talvikurpitsaa
3 rkl öliiviöljyä
6 tuoretta timjaminvartta
100g pekaanipähkinöitä
(1 rkl juoksevaa hunajaa)
125 g hyvää, kermaista sinihomejuustoa (taisi kyllä tätä mennä enemmän….)
suolaa ja pippuria maun mukaan

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa, poista siemenet lusikalla, kuori ja pilko kuutioiksi. LAita kurpitsat paistovuokaan ja lisää öljy. Siivi timjaminvarsista lehdet ja ripottele ne päälle. MAusta suolalla ja pippurilla. Valuta päälle halutessasi hunajaa. Paahda kurpitsaa uunissa n. 30-45 minuuttia tai kunnes se on pehmeää. Kun kurpitsa on paistunut, nostele palat tarjoiluastiaan ja ripottele päälle juusto ja pähkinät kun kurpitsa on kuumaa. Niin juusto sulaa päälle kastikkeeksi. Sekoita varovasti. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Suolapaloja

Edelleen on joulusta jäänyt postauksia roikkumaan kiireiden vuoksi. Onneksi nämä suolapalat maistuvat muulloinkin, kuin jouluna, joten postaus voi ilmestyä näinkin jälkijunassa.

Me söimme näitä pikkusuolaisia jouluaattona joulupukkia odotellessa ja paketteja availlessa. Koska mitä ilmeisimmin tärkeintä jouluna on, että jatkuvasti syö jotakin… Ainakin näin jälkikäteen analysoituna, kun seuloo joulun ajan kuvasaldoa.

savuporo

juusto

lohi

patee

Savuporo-pekonimousse

n. 100g savupororouhetta
muutama siivu pekonia rapeaksi paistettuna ja pieneksi silputtuna
1 dl kuohukermaa vaahdoksi vispattuna
200g ranskankermaa
ruohosipulia silputtuna
mustapippuria
Valmiita croustades-kuoria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta mousse kuoriin.

Leipäjuustoa ja viikunahilloa

Ota muotilla leipäjuustosta paloja ja laita päälle viikunahilloa.

Lohileivät

Saaristolaisleipää tai ruisnappeja
mascarpone-juustoa
kurkkua
kylmäsavulohta

Leikkaa leivästä sopivia paloja, voitele mascarponella. Laita päälle pieni viipale kurkkua ja kylmäsavulohta.

Ankanmaksamousse-leivät

Kaupan valmista ankan- tai hanhenmaksa moussea
Tuoretta patonkia
Sauterneshyytelöä.

Viikuna-vuohenjuustohattuset

Nämä ovat melko tuhtia syötävää, mutta ah, niin herkullisia! Sopivat kahvipöytään suolapalaksi tai salaattipedille alkuruuaksi.

Salaatin sekoitin erilaisista salaattilajikkeista. Maustoin sen kastikkeella, jonka olin sekoittanut sitruunamehusta, öljystä ja viinietikasta ja maustanut suolalla, pippurilla ja sokerilla. Päälle ripottelin pähkinöitä ja viipaloituja viikunoita. Kaiken kruunuksi hattunen.

viikunahattuset

viikunahattuset2

Hattuset

Voitaikinalevyjä sulatettuna
Kananmuna
Vuohenjuustopötkö
viikunoita
(hunajaa)

Ota voitaikinalevystä, esim juomalasia apuna käyttäen, pyörylöitä ja laita leivinpaperille uunipellile. Voitele pyörylät kananmunalla. Viipaloi vuohenjuustopötkö ja aseta jokaiselle pyörylälle vuohenjuustokiekko. Laita päällimmäiseksi viikunan lohko. Paista taikinapakkauksen ohjeen mukaan – muistaakseni 225 asteessa 15 minuuttia.

Sitruuna-rosmariinilohi

Tämä ohje on tammikuun Gloria-lehdestä, jossa oli Hanna Gullichsenin kalareseptejä. Tämä vaikutti sopivan yksinkertaiselta ja nopealta tehtäväksi perjantaina töiden jälkeen, mutta tarpeeksi hienostuneelta aloittamaan viikonlopun. Resepti lunasti lupauksensa. Söimme kalan papujen kanssa, mutta raikas salaatti tai rosmariiniperunat tai salviaperunat sopivat mainiosti tämän seuraksi.

sitruunalohi

600-800g lohifileetä
suolaa
mustapippuria
1 sitruuna ohueksi viipaloituna
noin 50g voita
muutama oksa rosmariinia
4 rkl soijakastiketta
1 dl valkoviiniä

Laita uuni lämpenemään täysille. Jos uunissa on grillivastus, käytä sitä. Vuoraa uuninkestävä vuoka foliolla ja penslaa folio oliiviöljyllä. Aseta lohi folion päälle ja suolaa ja pippuroi lohi. Asettele sitruunan viipaleet lohen päälle ja työntele rosmariinit sitruunoiden väliin. Peitä lohipala voinokareilla ja kaada ympärille valkoviini ja soijakastike. LAita lohi uuniin ja paista kypsäksi, n. 6-15 minuuttia riippuen lohen paksuudesta. Nosta kala tarjoiluvadille ja kaada sekaan paistoliemi foliosta.

Pavlova

Söimme pavlovaa jälkiruuaksi sekä uutena vuotena että jouluna, koska pidän tästä jälkiruuasta hirmuisesti, ja eri iltoina illallispöydässä istuivat eri seurueet. Jouluna tein marengin edellisenä päivänä ja se kuivahti ja muuttui keskuksestaan hiukan sitkeäksi. Tästä viisastuneen paistoin uutena vuotena marengit vasta tarjoilupäivänä; ja avot, marengista tuli juuri sellaista kuin halunsinkin –  rapeakuorista mutta hattaramaisen ilmavaa keskeltä, helposti haarukalla lohkeavaa! Aiemmin olen tehnyt pääsääntöisesti vain pikkuisia marenkeja, jotka paistettaessa kuivuvat läpeensä koviksi ja tarkoitukseensa sopiviksi. Tällöin marengit ovat toimineet hyvin seuraavanakin päivänä. Mutta kun tekee ison pavlovan, johon veitsen ja haarukan pitää pystyä, on ilmava  (tai seuraavana päivänä sitkeä :) ) keskusta tarpeen. Ja muutenkin, se on vain niin herkullista! Sain vahtia kuin haukka poikasiaan noita marenkilevyjä, ettei niille käynyt kuten piparkakkutalolle - niin hyvin kauppansa teki testilevyt… Ja tällä kertaa napsijana ei toiminut lapset…

pavlova

Marenki

1,5 dl sokeria
4 kananmunan valkuaista
2 dl tomusokeria
2 tippaa valkoviinietikkaa

Vadelmakastike

200g pakastevadelmia
loraus Cointreauta
1 rkl tomusokeria

Lisäksi

Erilaisia marjoja
3 dl kermaa vaahdotettuna
suklaata

tomusokeria

Tee ensin marenki. Vispaa sokeri ja kananmunan valkuaiset kiiltäväksi, kovaksi  vaahdoksi. Kääntele seuraavaksi tomusokeri ja valkoviinietikka varovaisesti sekaan. Annostele marenkia leivinpaperilla päällystetylle uunipellille  sopivan kokoisiksi pyöreiksi levyiksi. Minulla tästä määrästä tuli yksi iso ja kaksi pienempää marenkilevyä. (Pavlovasta tein kaksikerroksisen ja kolmas levy pisteltiin suoraan pelliltä suuhun). Paista kiertoilmauunissa vajaat 3  tuntia 80 asteessa. Marengin voi paistaa myös korkeammassa lämpötilassa ja lyhyemmällä paistoajalla, mutta silloin marenki usein menettää täysin valkoisen värinsä.

Nosta marengit jäähtymään. Tee kastike. LAita vadelmat ja cointreau kattilaan. Keittele miedolla lämmöllä, kunnes marjat ovat mehustuneet. Paseeraa siivilän läpi. Mausta sokerilla. Vispaa hiukan sokerilla maustettu kerma vaahdoksi. LAita iso marenkilevy tarjoiluvadille.  Levitä isoimman marengin päälle kermavaahto. Ripottele päälle marjoja ja suklaata.Nosta päälle toinen , pienempi levy. Laita päälle taas kermavaahto, marjoja ja suklaata. Siivilöi päälle tomusokeria. Tarjoile kastikkeen kanssa.

Banana bread

Tehokasta viikon alkua! Toivottavasti teillä on mukava ja rentoutunut fiilis näin maanantain kunniaksi. Meillä juhlittiin viikonloppuna 6-vuotiaan synttäreitä, joten tuli leivottua. Näistä herkuista postausta luvassa vähän myöhemmin!

Meillä leipominen painottuu muutenkin viikonloppuihin. Silloin on enemmän aikaa kokkailla ja jollain tapaa myös lupa herkutella vähän enemmän. Vannon kyllä usein herkuttelun nimeen – mutta viikolla yritän pitäytyä parissa palassa tummaan suklaata (siis per herkkukerta, tietysti). Viikonloppuna voi sitten nautiskella jotain vähän vähemmän terveysvaikutteista :D . Tätä ohjetta lähdin kokeilemaan muutama viikonloppu sitten alunperin siksi, että hedelmäkulhossa lojui pari mustunutta banaania, joita kukaan ei enää suostunut syömään. Ne olisi tietysti voinut survaista vaikka smoothien joukkoon, mutta koska nyt teki mieli leipoa, päätin testata perijenkkiläisen banana breadin eli banaanileivän ohjetta. Banaanien pitää olla sitten tosi mustia, tämäkin on vielä liian raaka:

bananabread3

Useimmiten banaanileipä ohjeistetaan tekemään leipävuokaan (ylläri!), mutta en sellaista omista, joten käytin silikonisia muffinivuokia. Meillä ei myöskään ollut kaapissa piimää, mitä ohjeessa tunnutaan usein käytettävän, mutta turkkilaista jugurttia löytyi. Sitä siis sekaan. Korvasin myös yleisesti ohjeistetun öljyn/margariinin/voisulan kaapissa olleella kylmäpuristetulla neitsytkookosöljyllä. Olen alkanut testailla, missä kaikessa sitä voi käyttää, ja olen todennut, että se toimii aika monessa kohtaa – jos kookoksen maku ei haittaa ;-) . Tästä reseptistäkin tuli toimiva! :D Banaanileipien maku ei ollut liian makea, ja niissä oli kiva koostumus ja suutuntuma. Lapsetkin tykästyivät banaanileipiin kovasti. Sekaan voisi vielä heittää rouhittuja pähkinöitä. Ja tokihan näistä saisi vielä paremmin kahvipöytäkelposia jollain hyvällä kuorrutteella… Hmmm…

bananabread

Ainekset
1 dl fariinisokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 dl turkkilaista jugurttia
0,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
3 mustunutta banaania muussattuna

Vaahdota sokeri ja munat. Lisää kookosöljy (lämmitä sitä tarvittaessa hieman etukäteen) ja muussatut banskut. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne taikinan joukkoon. Paista 175-asteisessa uunissa reilu puolisen tuntia.

bananabread2

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 33 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: