Kuten olen aiemminkin kertonut, olen hurjan kiinnostunut sisustamisesta. Mikäs sen parempaa kesälomaohjelmaa siis, kuin Asuntomessut, jotka aukeavat huomenna 13.7. täällä Tampereella, Vuoreksen kaupunginosassa! Minun ei ole onneksi tarvinnut odottaa koko kevättä päästäkseni messutunnelmiin. Minulla on ollut aivan mahtava tilaisuus päästä seuraamaan asuntomessutalon pystyttämistä, kun ystäväpariskunta Anna ja Mikko ovat rakennuttaneet alueelle kauniin Tervakukka-nimisen kohteen. Kohteen numero Asuntomessuilla on 38. Tervakukka on ekotoimiva puutalo – tutustu rakennusteknisiin hienouksiin, pohjapiirustukseen ja muuhun vaikkapa täällä tai täällä. Pariskunnan rakennusajan tunnelmiin voit puolestaan tutustua Tervakukka-blogissa. (Kuva lainattu: http://www.greenbuild.fi)

Näin muutama päivä ennen Asuntomessujen aukeamista messualueella on käynyt mieletön kuhina. Yötä myöten on laitettu pihoja kuntoon, kuskattu ylimääräistä rakennustarviketta pois, viimeistelty sisätöissä lukemattomia yksityiskohtia (lattiakaivojen kannet, sieltä täältä puuttuvat listoitukset/etusarjat/vetimet/verhotangot/valaisimet…) – ja sisustettu: pyyhitty pölyt viimeisen kerran, silitetty ja asennettu verhoja, aseteltu pienesineitä sekä suoristeltu mattoja. Kaiken on oltava kunnossa, kun suuri yleisö pääsee tutustumaan messukohteisiin. Viimeistä vaihetta on kylläkin edeltänyt sisustuksen viimeisteleminen jo muutamaankin eri otteeseen, sillä viralliset sisustuskuvat lehtiin on otettu jo toukokuun lopulla. Niistä pystyi kuitenkin rajaamaan rakennustelineet pois .

Olen päässyt auttelemaan muiden kavereiden kanssa Annaa ja Mikkoa viimeksi mainitussa eli sisustuksen viimeistelyssä sekä ennen sisustuslehtien kuvauksia, että varsinaisia messuja. Sisustussuunnittelija Maija Koro on valinnut Annan kanssa taloon tulevaa pienesineistöä (kaikkien isojen huonekalujen, tapettien yms. lisäksi, tietysti), mutta jonkun on pitänyt asetella lelut lastenhuoneeseen ja vaahtokarkit kulhoon. “Stailaaminen” onkin ollut hurjan hauskaa hommaa ! Jos siis vierashuoneen sohvatyyny on väärään suuntaan vinossa, voit osoittaa syyttävällä sormella minua (tai vaikka Mariaa – terkut)!

Nyt kaikki alkaa olla kunnossa ja Asuntomessujen vieraatkin pääsevät ihastelemaan Tervakukan lämminhenkisiä, persoonallisia ratkaisuja. Olen erityisen tykästynyt rohkeaan tapettien käyttöön (kaikki tapetit ovat Tapettitalon mallistosta), tekstiileihin, joissa on hyödynnetty mm. Annan mummun virkkaamia pitsejä, talossa luovasti käytettyihin, upeisiin puupintoihin ja klassikkohuonekaluihin sekä -valaisimiin. Mielestäni tämä talo tuntuu jo kodilta, ja siitä puuttuu perinteinen asuntomessutalon kliinisyys ja kovuus. Tervakukka on kuin moderni ja nuorekas (ja iso ) mummonmökki, pienellä ekologisesti toteutetulla arjen luksuksella höystettynä. Käykää tutustumassa paikan päällä – ja tässä myös muutama yksityiskohta, jotka tallensin eilen.

Lokit liitelevät korkeassa olohuoneessa. Tapetti on Tapettitalon Lumikide, ruskea-valkoisena.

Takkahuonetta koristaa moderni Ikean tuohivalaisin.

Upeaa puupaneeliseinää olohuoneessa korostavat Lundian seinävalaisimet.

Kupla on löytänyt paikkansa yläkerran aulan työtilasta.

Secto löytyy keittiön saarekkeen päältä.

Annan serkku Markku Pyymäki on toteuttanut upeat musteläiskätutkielmat takkahuoneeseen.

Saippuat odottavat kylpijää poreammeen reunalla…

…kuten myös kylpyankat!

Alakerran vessan seinää kiipeilevät gekko löytyi vastikään pariskunnan lomareissulta Mallorcalta, pienen kylän torilta.

Rakennuspölyä leijailee vieläkin ilmassa, onneksi on välineet kohdallaan!

Pidetään sormet erossa niistä valkoisista verhoista sitten!

Olohuoneen lammastuolit kutsuvat lueskelemaan…

Vierashuoneessa on Prinsessa-tapetti ja siihen sointuvat pitsit – matto Virkkuukoukussa.

Annan äidin vanha nalle odottaa kummilapsia lastenhuoneessa, tapetti on nimeltään Pöllö. Ei pöllömpi, vai mitä!

Työ-/kuntoilutilan maailmankartta odottaa nuppineuloja, jotka kertovat missä pariskunta on matkustellut.

Makuuhuoneessa on Kirsikkapuu-tapetti, Annan hymytyttö-patsas sekä Annan mummon pitsein koristellut pellavaverhot ja valaisinten varjostimet.

Loppuun vielä kuvatodiste siitä, että talo on jo melkein koti, sillä siellä on aterioitu kummilasten kanssa:

Onnea, Anna ja Mikko! Teille tulee aivan valtavan ihana koti!

Olen koukussa. Virkkuukoukussa! Uudella harrastuksellani ei ole ruuanlaiton kanssa mitään tekemistä, mutta fiilis on sama: omilla käsillä tekeminen on vaan niin kivaa! Olen itsekin yllättynyt äkillisesti alkaneesta innostuksestani (puhumattakaan minut pidempään tunteneista ystävistä/sukulaisista, luulivat että olen pimahtanut!). En ole ikinä ollut mikään käsityöihminen, peruskoulussakin olin teknisissä töissä, en “rättikässyissä”. Mutta kun aikani ihailin muiden tuotoksia sisustusaiheisissa blogeissa, päätin itsekin yrittää, oppisinko virkkaamaan. Tässä muutama minua inspiroinut taituri:

Kuva: Bambula

Kuvat: Sort of Pink

Kuva: Pinjacolada

Aloitin opettelun täysin nollasta. Ensin nyhräsin ohuella langalla ja kolmosen koukulla perussilmukoiden kanssa. Tein surkeannäköisen isoäidinneliön. Sitten sain aikaiseksi jokseenkin järkevännäköisen korin trikoisesta matonkuteesta, koukulla nro 8. Sen jälkeen uskaltauduin yrittämään pitsimaton virkkaamista. Kolmisen viikkoa siinä meni, sillä välillä koko virkkaaminen kyllästytti ja virheitäkin tuli tehtyä niin, että mattoa piti purkaa hyvän matkaa. Lopulta siitä tuli kuitenkin valmis, halkaisijaltaan metrinen matto. Mielestäni se on ihan kelvollinen ensimmäiseksi oikeaksi käsityöksi. Tästä ei voi kuin parantaa .

(Kuva on otettu kännykän kameralla, sorry huono plaatu…)
Tämä lähti ystäväperheen tytölle nimpparilahjaksi. Nyt odotan inspiraatiota seuraavaan työhön. Tekisinkö toisen pitsimaton, graafisemman maton vai kenties pari koria? Vai viltin tai pehmoisen kaverin 2-vuotiaalle tyttärelleni? Hmmm…

Tunnustetaan se heti: en ole mikään viherpeukalo. Tapan kaikki kasvit takuuvarmasti kolmessa kuukaudessa. Viherkasvit tuovat kuitenkin viihtyisyyttä kotiin etenkin isommissa ryhmissä, joten päätin (taas kerran) yrittää.

Ihastuin jo jokin aika sitten Boskken vinkeisiin ruukkuihin: niihin istutetut kasvit roikkuvat ylösalaisin! Ruukku on altakasteluruukun tapainen; sisällä on savinen pala, joka luovuttaa kosteutta tasaisesti ja vettä voi kaataa ruukkuun kerralla enemmänkin. Amppelimalli on siitäkin kätsä, että pöytätilaa ei mene hukkaan ja pienet näpit pysyvät erossa houkuttelevasta mullasta. Tilasin joulun alla Amazonista näitä kevyitä, muovista valmistettuja ruukkuja, jotka ovat vähän neliönmallisempia kuin alkuperäinen posliiniversio. Sellaisia mieheni poraili viikko sitten olkkarin kattoon. Istutin kultaköynnöstä, viirivehkan ja jonkin palmuntapaiset (kuten sanottua, en ole viherpeukalo). Kultaköynnös on jo lähtenyt kipuamaan ylöspäin, samate viirivehka on sekopäisen näköinen lehtien etsiytyessä kohti valoa.

Nyt voidaankin sitten laittaa veto pystyyn, kauanko nämä kasvit pysyvät hengissä .

Tarun tapaan meillä on tietysti myös puettu kotia jouluasuun. Katselin eräänä sunnuntaina Strömsötä, jossa taiteltiin paperista tähtiä. Tykkään tähdenmuotoisista jutuista noin ylipäänsä, ja kesän remontista jäi jämätapetin paloja vaikka kuinka. Siitä se sitten lähti… Meillä tähdet lentelevät seinällä, mutta ne voisi ripustaa myös katosta roikkumaan. Käyvät myös pakettikorteiksi! Tähtien taittelu on jotenkin terapeuttista, ja valmista saa aikaan nopeasti. Kannattaa testata .

Tähtösten lisäksi joulukoristeina toimivat lähinnä erilaiset valot. Pieni valosarjoja on ripoteltu sinne tänne, esimerkiksi Hong Kongista tuotu peuranpää on saanut joulu”kruunun”. Jouluksi sisään kannetaan kuusi ja ostetaan pöydälle tuore kukkakimppu. Kun vielä sytytetään kynttilät, on valmista joulun tulla. Tuskin maltan odottaa!

Minun piparkakkutaloni ovat aiheuttaneet sellaisia huvittuneita, mutta hyväntahtoisia hymyjä mieheltäni. Ovathan
ne hiukan surullisen, ei kun sympaattisen näköisiä.  Ainakin kun vertaa Maijan piparkakkuihin. Mutta mikä vain kirvoittaa hymyn kullannuppuni suupieleen on uhrautumisen arvoista….

Meillä odotetaan joulua jo kovasti. Joka aamu joudun tuottamaan esikoiselleni pettymyksen ja väpättävän alahuulen, kun hän kysyy minulta: ” Äiti, onko tänään jouluaatto?”.

Kodin koristelu tuo tähän tuskaan hiukan lievitystä. Kun kuusta ei ole vielä lupa tuoda sisälle, voi joulupallot ripustella ikkunoihin ja asetella maljakoihin .